Miten etäaika uudisti valmennusta?

Kulunut vuosi on tuonut kaikille aloille uusia toimintatapoja. Tapoja selviytyä ja luovia eteenpäin, mutta myös uusia tapoja kehittyä, uusiutua ja oivaltaa uutta. Tilanteen pakottaessa myös moni valmentaja on päässyt tai joutunut pysähtymään ja pohtimaan olemassaolonsa perustehtävää: 

  • Miten toimia valmentajana rajoitusten keskellä? 
  • Mitä valmentamisestani jää jäljelle ilman lähikohtaamisia?
  • Mitkä ovat toimintaani johtavat motiivit, arvot ja periaatteet?
  • Miten uusiudun ja otan uuden ajan haltuun valmentajana?
  • Miksi valmennan?

Ensimmäinen rajoitusaalto keväällä 2020 tuli yllätyksenä. Oli varsin luonnollista pysähtyä, ihmetellä, voivotella ja osittain myös lamaantua uuden edessä. Miten tästä eteenpäin, kun toiminta on pysähtynyt ja osalla myös oma jaksaminen ja toimeentulo uhattuna. 

Kekseliäät valmentajat lanseerasivat pian luovia tapoja, joilla valmennusta jatkaa: kohtaamisia treenin merkeissä etäyhteyksin, panostamista henkilökohtaisiin valmennuskohtaamisiin ja keskusteluihin, yhteisiä jaettuja haasteita, etäkilpailuja, sparriryhmiä eri tavoitteille, kouluttautumista ja osaamisen kehittämistä urheilun eri teemoista, uusia lajikokeiluita, sisälajien valmennusta talviolosuhteissa ulkona jne. 

Toki aivan urheilun ytimeen, kilpailuun, ihmisiin, taidon/pelin kehittämiseen ja lähikohtaamisiin ei ollut mahdollisuutta, mutta se ei estänyt valmentamisen jatkuvuutta ja urheilijoiden kasvun ja kehittymisen tukemista.   

Toinen aalto ei ollut enää yllätys, vaan tila, johon laadukkaissa toimintaympäristöissä oli monimuotoiset suunnitelmat ja keinot valmiina. Kuukausia oli ollut aikaa sopeutua, etsiä uusia malleja, tapoja ja toimintoja jatkaa kehittymistä niissä olosuhteissa mitkä oli annettu. Kokenut valmentaja kuvailikin kulunutta vuotta ”vaiheena, joka erotti todelliset valmentajat ja puuhastelijat toisistaan”.

Onkin ollut ilo seurata läheltä lajeja, yhteisöjä ja yksittäisiä urheilijoita ja joukkueita, joilla laadukas arjen valmennus on jatkunut ja löytänyt uusia muotoja. Haluamme jakaa muutamia, tavallisia arjen käytäntöjä, joiden avulla tavoitteellista valmennusta on näissä haastavissa oloissa harjoitettu: 

Kukaan ei varmuudella tiedä, mihin olemme menossa ja millä tavoin. Joka tapauksessa voimme kaikki kasvun asenteen tavoin ottaa opiksi, olla avoimia uusille toimintatavoille ja rikastuttaa valmentamisen muotoja omassa ja yhteisömme toiminnassa. Pysähdys valmentamisen ydinkysymysten äärelle, toivottavasti toi ja tuo jatkossakin uusia oivalluksia ja laatua valmennuksen arkeen. 

Kirjoittajina urheiluvalmennusta uteliaina tutkivat ja valmentavat sekä Suomen Urheilupsykologisen yhdistyksen Lasten ja nuorten verkostotiimin jäsenet:

Kim Forsblom, Urhea 

Martina Roos-Salmi, Suomen Urheiluopisto

Close Menu