Reko Luojumäki ja Montse Ruiz
Johdanto
Mielenterveyteen, erityisesti urheilun kontekstissa, on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän
huomiota. Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä on priorisoinut mielenterveyden hoitoa, ja Kaski
ym. (2020) on ehdottanut, että tämä olisi vielä tärkeämpää urheilijoiden keskuudessa, koska
mielenterveysongelmien esiintyvyys on korkeampi. Suomen liikuntatieteellisen seuran tekemän
kyselyn mukaan 259 nykyisestä ja entisestä huippu-urheilijasta 23 % on kokenut masennusoireita,
36 % ahdistusta, 17 % syömishäiriöitä ja 61 % on kokenut traumaattisia kokemuksia. Vain rajallinen
määrä tutkimuksia on tutkinut suomalaisten urheilijoiden mielenterveyttä, ja ne ovat usein
käyttäneet yhdistelmää psykometrisiä diagnostisia työkaluja sekä englanniksi että suomeksi (Kaski
ym., 2020). Myös validoimattomia käännöksiä mielialamittareista on käytetty suomenkielisissä
tutkimuksissa jonkin verran (Hulmi ym., 2017). Tähän mennessä tieteellisesti validoitua mittaria
urheiluun liittyvien mielenterveysoireiden arvioimiseksi suomeksi ei ole kehitetty, mikä saattaa
osittain selittää pienen määrän alueella tehtyjä tutkimuksia.
Mielialojen ja mielenterveyden välinen yhteys ilmenee urheilussa ja liikunnassa sekä päivittäisessä
elämässä. Mieliala määritellään yleisesti vaihtelevana tunteiden ja tuntemusten kokonaisuutena,
joka vaihtelee kestoltaan ja intensiteetiltään (Terry & Parsons-Smith, 2021). Mielialoilla on löydetty
yhteyksiä psykiatrisiin häiriöihin, ja siksi mielentutkimus voi olla hyödyllistä mahdollisten
mielenterveyden ennaltaehkäisevien toimien kannalta. Mieliprofilointi on menetelmä, jolla
kuvataan yleisesti esiintyviä mielentilojen ja mielialojen yhdistelmiä (Terry & Lane 2003). Sitä on
esimerkiksi käytetty arvioimaan itsemurhariskiä ja seulomaan post-traumaattisia stressihäiriötä.
Lisäksi ryhmien vertailut ovat osoittaneet yleisiä mielentilojen eroja sukupuoli-identiteetin, iän ja
liikuntatottumusten mukaan.
Mieliprofilointi tarkoittaa yleisesti esiintyvien mielentilojen alaluokkien yhdistelmien tai
klustereiden graafista esittämistä suhteessa väestöpohjaisiin normatiivisiin tietoihin (Terry &
Parsons-Smith, 2021). Mielialaklustereita voidaan kuvata eri menetelmillä, jotka visuaalisesti
esittävät mielentilojen välisiä suhteita ja eroja yksilöiden välillä. Brunel Mood Scale (BRUMS; Terry
& Lane, 2003), joka on lyhennetty versio Profile of Mood States (POMS; McNair et al., 1971) –
työkalusta, käyttää kuutta mielialojen osa-aluetta: jännitys, masennus, vihaisuus, virkeys, väsymys
ja hämmentyneisyys, mielentilan arvioimiseksi ja yksilöiden luokittelemiseksi erillisiin
profiiliklustereihin. Yksi yleinen lähestymistapa näiden profiilien analysoimiseen on
monidimensionaalinen skaalaus klusterianalyysin avulla, jossa yksilöt luokitellaan erillisiin ryhmiin
heidän itse raportoimiensa mielentilojen perusteella. Nämä klusterit voidaan sitten kuvata
hajontakaavioissa tai dendrogrammeissa, korostaen eri mieliprofiilien normatiivista välimatkaa
(Terry & Parsons-Smith, 2021). Tätä tekniikkaa käytetään laajasti tutkijoiden ja käytännön
ammattilaisten toimesta, jotta ymmärrettäisiin ja tulkittaisiin paremmin mielentilojen dynamiikkaa,
mahdollistaen tarkempia interventioita mielenterveyden edistämiseksi. Visuaalinen mallinnus voi
esimerkiksi paljastaa klustereita, joissa on korkeat jännityksen ja masennuksen tasot, verrattuna
toisiin, joissa on kohonnut virkeyspistemäärä ja vähemmän negatiivisia tunnetiloja.
BRUMS (Terry & Lane, 2003) on ollut laajasti käytössä mielenterveysriskien seulonnassa
mielialaprofiloinnilla. Kuuden aiemmin tunnistetun mielialaklusterin – jäävuori (iceberg),
käänteinen jäävuori (inverse iceberg), käänteinen Everest (inverse Everest), hain evä (shark fin),
uponnut (submerged) ja pinta (surface) – avulla pyritään arvioimaan yksilöllinen riski
mielenterveyden ongelmille (Terry & Parsons-Smith, 2021). Näistä parhaiten vakiintunut on
jäävuori-profiili, joka on liitetty positiiviseen mielenterveyteen ja parantuneeseen suorituskykyyn.
Jäävuori-profiili (vihreänä) on tunnusomainen korkealle virkeyspistemäärälle ja matalille pisteille
jännityksessä, masennuksessa, vihaisuudessa, väsymyksessä ja hämmentyneisyydessä. Hain evä –
profiili (sininen) määritellään taas erittäin korkealla väsymyspistemäärällä, joka yhdistyy mataliin
pisteisiin muilla mielentilamittareilla. Pinta-profiili (violetti) näyttää mielentilatuloksia, jotka ovat
lähellä normatiivisen keskiarvon tasoa, kun taas upotettu profiili (oliivi) heijastaa matalia pisteitä
kaikilla kuudella mielentilamittarilla. Käänteinen jäävuori -profiili (keltainen) ja käänteinen Everest –
profiili (punainen) liittyvät molemmat kohonneeseen riskiin mielenterveyden ongelmista.
Käänteiselle jäävuoriprofiilille on tunnusomaista matala virkeyspistemäärä, jota seuraa korkeampia
pisteitä muilla mielentilamittareilla. Sen sijaan käänteinen Everest -profiilille on luonteenomaista
erittäin korkeat masennuksen, vihaisuuden ja hämmentyneisyyden pisteet, keskimääräisille tai sitä
korkeammat jännityksen ja väsymyksen pisteet sekä matalat virkeyspistemäärät (Parsons-Smith et
al., 2017). Nämä kuusi profiilia on tunnistettu eri kielillä ja kulttuurillisissa konteksteissa, kuten
englanniksi, italiaksi, liettuaksi, brasilian portugaliksi ja kreikaksi (Terry & Parsons-Smith, 2021),
Aikaisemmissa tutkimuksissa BRUMSia käytettäessä on löytynyt eroja sukupuoleen, liikunnalliseen
aktiivisuuteen ja ikään liittyen (Terry & Parsons-Smith, 2021). Miehet raportoivat tyypillisesti
positiivisempia mielentiloja kuin naiset. Tämä havainto on linjassa laajan Euroopan
poikkileikkaustutkimuksen kanssa,, jossa naiset raportoivat noin kaksinkertaisen määrän
masennusoireita verrattuna miehiin (Van de Velde et al., 2010). Lisäksi yleisesti, fyysisesti aktiiviset
henkilöt raportoivat tyypillisesti positiivisempia mielentiloja kuin liikunnallisesti passiiviset
henkilöt. Useat kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että säännöllinen liikunta liittyy
vähentyneeseen mielenterveyshuoleen ainakin Yhdysvalloissa ja Skandinaviassa (Chekroud ym.,
2018; Hassmen ym., 2000). Hassmen ja kollegat (2000) ovat myös osoittaneet suomalaisessa
väestössä, että henkilöt, jotka liikkuivat vähintään kaksi-kolme kertaa viikossa, kokevat
merkittävästi vähemmän mielenterveysoireita verrattuna niihin, jotka liikkuivat harvemmin tai
eivät lainkaan. Yleisesti on huomattu myös, että vanhemmilla ihmisillä on vähemmän
mielenterveyden riskitekijöitä (Terry & Parsons-Smith, 2021). Tämän on arveltu johtuvan siitä, että
heille tunteiden ja mielialojen säätelykeinot ovat paremmin vakiintuneita.
Ihanteellisesti tutkimuksissa, joissa käytetään BRUMSia, voidaan tunnistaa tekijöitä, jotka edistävät
mielenterveyttä, mukaan lukien liikunnan esiintyvyys ja erityyppiset liikuntamuodot, ja antaa
suosituksia eri väestöille. Vastavuoroisesti myös selkeitä mielenterveyden ongelmien riskitekijöitä
voidaan seuloa yksilökohtaisesti BRUMSin avulla. Kyseisen tutkimuksen (Luojumäki ym., 2024)
tarkoituksena oli suomentaa ja validoida BRUMS. Käännetyt psykometriset työkalut on validoitava
uusissa kulttuurisissa konteksteissa kieli- ja rakenteellisten erojen huomioimiseksi. Tästä syystä
tutkimus oli huolellisesti käännetty asiantuntijoita käyttäen. Tämän kyseisen työkalun suomalaisen
version nimi on Finnish Mood Scale (FIMS), jonka validointia tässä lyhyesti esitellään.
Menetelmät ja tulokset
Osallistujat:
Osallistujat täyttivät verkkokyselyn, joka koostui taustatiedoista, FIMS-kyselystä, DASS-21
suomenkielisestä versiosta (Sairanen ym., 2018) ja Psykobiososiaalisten tilojen mittarista (PBS-S;
Ruiz ym., 2019). Tutkimukseen osallistui yhteensä 445 suomenkielistä henkilöä, joiden ikä vaihteli
15–75 vuoteen (M = 35,65, SD = 13,70). Otos koostui 259 naisesta (58,2 %), 177 miehestä (39,8 %)
ja 9 henkilöstä, jotka eivät halunneet ilmoittaneet sukupuoltaan (2 %). Kuusikymmentäkaksi
osallistujaa (13,9 %) ilmoitti olevansa kilpaurheilijoita, 273 (61,3 %) harrastivat säännöllisesti
liikuntaa ja 109 (24,5 %) ei harrastanut liikuntaa säännöllisesti. Kilpaurheilijoista 4,8 % kilpaili
alueellisella tasolla, 52,4 % kansallisella tasolla ja 42,9 % kansainvälisellä tasolla, ja jääkiekko,
lentopallo ja salibandy olivat yleisimmät lajit (vähintään 6 osallistujaa jokaisesta lajista). Liikunnan
keskimääräinen kesto (n = 117) oli 5–10 tuntia viikossa. Joissakin analyyseissä osallistujat jaettiin
fyysisesti aktiivisiin (kilpaurheilijat ja säännöllisesti liikuntaa harrastavat yhdistettyinä) ja passiivisiin
ryhmiin (ei harrastanut liikuntaa säännöllisesti) tilastollista vertailua varten.
Faktorianalyysi:
Kuuden tekijän oletusmalli (Kuva 2) lähestyi riittävää sovitusastetta (CFI = 0.907, TLI = 0.892,
RMSEA = 0.076). Muokkausindeksit osoittivat, että mittausmallia voitaisiin merkittävästi parantaa
yhdistämällä kaksi mittaria (katkera ja vihainen) Vihamielisyys-alamittarissa. Samoin unelias ja
väsynyt Väsymys-alamittarissa sekä hämmentynyt ja sekaisin Hämmentyneisyys-alamittarissa
yhdistettiin mallin parantamiseksi. Näiden muokkausten jälkeen kuuden tekijän muokattu malli
osoitti riittävän sovituksen kaikilla indekseillä (CFI = 0.944, TLI = 0.934, RMSEA = 0.060).
Rinnakkaisvaliditeetti:
FIMS:n, DASS-21:n ja PBS-S:n alamittareiden väliset korrelaatiot on esitetty Taulukossa 1. Kuten
oletettu, kaikki korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä p < 0.01 -tasolla. DASS-21:n alamittarit
osoittivat voimakkaita positiivisia korrelaatioita (r ≥ 0.50) [50] FIMS:n kolmessa alamittarissa
(Hämmentyneisyys, Masennus ja Jännitys), sekä keskivahvoja (r ≥ 0.30) ja voimakkaita vaikutuksia
Vihaisuus- ja Väsymys -alamittareissa. Voidaan korostaa, että vahvin korrelaatio (r = 0.82) oli FIMS:n
Masennus- ja DASS-21:n Masennus-alimittareiden välillä. Lisäksi PBS-S:n Dysfunctional-alamittari
osoitti vahvan positiivisen korrelaation kaikille negatiivisesti suuntautuneille FIMS-alamittareille, ja
PBS-S:n Functional-alamittari osoitti kohtalaisen korrelaation (-0.21 ≤ r ≤ -0.40), negatiivisesti
suuntautuneiden FIMS-alamittareiden kanssa. FIMS:n Eloisuus korreloi voimakkaasti positiivisesti (r
= 0.68) PBS-S:n Functional-alamittarin kanssa. Kaikki tämä tukee FIMS:n rinnakkaisvaliditeettia.
Ryhmien väliset vertailut:
MANOVAa käytettiin tutkimaan ryhmäeroja FIMS-vastauksissa, kun osallistujat jaettiin sukupuolen
(mies vs. nainen) ja fyysisen aktiivisuuden tason (aktiivinen vs. passiivinen) mukaan, kuten
Taulukossa 2 esitetään. Merkittäviä eroja mielialavastauksissa havaittiin sekä sukupuolen
(Hotellingin T = 0.089, F([6, 429] = p < 0.001, η2p = 0.082), joka selitti 8.2 % varianssista, että
fyysisen aktiivisuuden (Hotellingin T = 0.082, F([6, 437] = p < 0.001, η2p = 0.076), joka selitti 7.6 %
varianssista. Miehet ilmoittivat korkeampia pisteitä Eloisuus- ja matalampia pisteitä Vihaisuus-,
Hämmentyneisuus-, masennus-, väsymys- ja jännitysalimittareissa verrattuna naisiin. Tämä viittaa
siihen, että miehillä oli enemmän positiivisia mielialakokemuksia kuin naisilla. Fyysisesti aktiiviset
osallistujat raportoivat matalampia pisteitä negatiivisesti mielialoista (vihaisuus, hämmentyneisyys,
masennus, väsymys ja jännitys) ja korkeampia pisteitä eloisuudesta verrattuna liikunnallisesti
passiivisiin osallistujiin. Tämä on myös linjassa aiempien tutkimusten kanssa, jotka kuvaavat
terveyttä edistävää suhdetta mielialan ja fyysisen aktiivisuuden välillä.
Päätelmä
Tämän tutkimuksen päätarkoituksena oli validoida suomenkielinen käännös BRUMS-mittarista,
jota kutsutaan nimellä Finnish Mood Scale (FIMS). Kuuden faktorin malli (ks. kuva 2) sai tukea
sovitusindekseistä CFA-mallissa, jossa oli kolme kovariaattimuutosta. Tekijöiden väliset
korrelaatiot osoittivat positiivisia korrelaatioita viiden negatiivisesti värittyneen alaskaalan
(vihaisuus, hämmentyneisyys, masennus, väsymys, jännitys) välillä ja kollektiivisesti negatiivisia
korrelaatioita vireyden kanssa, kuten odotettiin (Terry & Parsons-Smith, 2021). Kuten oletettiin,
rinnakkaisvaliditeetti tutkittiin ja saatiin tukea ennakoiduista korrelaatioista rinnakkaismittareiden
kanssa, kuten aiemmissa tutkimuksissa (Terry & Parsons-Smith, 2021). Negatiiviset FIMS-
alamittarit korreloivat positiivisesti DASS-21-alamittareiden ja PBS-S dysfunktionaalisten tilojen
kanssa. Toisaalta, eloisuus korreloi negatiivisesti DASS-21-alamittareiden kanssa, mikä osoittaa
divergenttia validiteettia.
Ryhmien välinen analyysi osoitti eroja, jotka olivat johdonmukaisia aikaisempien tutkimusten
kanssa (Terry & Parsons-Smith, 2021). Tässä tutkimuksessa aktiiviset osallistujat raportoivat
merkittävästi positiivisempia mielialoja kuin passiiviset henkilöt, mikä on linjassa aiempien
tutkimusten kanssa. Myös merkittäviä sukupuolieroja mielialapisteissä havaittiin, sillä miehet
raportoivat positiivisempia mielialoja kuin naiset, mikä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa
(Terry & Parsons-Smith, 2021; Van de Velde ym. 2010). Kaiken kaikkiaan FIMS-työkalun
psykometriset ominaisuudet vaikuttivat olevan lähellä alkuperäistä BRUMS-työkalua sekä ryhmien
väliset vertailut tuottivat vastaavanlaisia tuloksia.
FIMS-työkalun kehittäminen luo tutkimusmahdollisuuksia suomenkielisissä konteksteissa, koska
vastaavaa työkalua ei tällä hetkellä ole olemassa. Ottaen huomioon Kansainvälisen
Olympiakomitean ohjelman, joka korostaa vakiintuneita menetelmiä mielenterveysongelmien
tunnistamiseksi, on tärkeää kehittää tehokas työkalu tätä tarkoitusta varten. FIMS:n huolellinen
käännösprosessi ja psykometrinen eheys tarjoavat mahdollisuuden tutkia mielialan ja
suorituskyvyn yhteyksiä, sekä kehittää mielenterveysongelmien varhaista ennaltaehkäisyä.
Johtopäätökset
Kaiken kaikkiaan tämän tutkimuksen tulokset tukevat FIMS:n faktori-rakennetta sekä sisäistä
johdonmukaisuutta suomalaisessa osallistujanäytteessä. Työkalun psykometriset ominaisuudet
näyttivät olevan samankaltaisia kuin alkuperäisessä mittarissa. Siksi FIMS on sopiva mittaustyökalu
mielialojen seulontaan suomalaisessa väestössä. Vaikka mielialojen mittaaminen on
monimutkaista, FIMS voi toimia tehokkaana työkaluna mielenterveysriskien tutkimiseen, ja näin
ollen parantaa yleistä mielenterveyttä.
Jos haluat lisätietoja FIMS-työkalun käytöstä, voit lukea alkuperäisen englanninkielisen artikkelin
(Luojumäki ym., 2024; https://doi.org/10.3390/su16219379), tai laittaa sähköposti osoitteeseen
reko.j.luojumaki@jyu.fi
Lähteet:
Chekroud, S.R.; Gueorguieva, R.; Zheutlin, A.B.; Paulus, M., Krumholz, H.M.; Krystal, J.H.; Chekroud, A.M. (2018). Association between physical exercise and mental health in 1.2 million individuals in the USA between 2011 and 2015: a cross-sectional study. Lancet Psychiatry, 5(9), 739-746. http://dx.doi.org/10.1016/ S2215-0366(18)30227-X
Hassmen, P.; Koivula, N.; Uutela, A. (2000). Physical exercise and psychological well-being: a population study in Finland. Preventative Medicine 30(1), 17-25. doi:10.1006/pmed.1999.0597
Luojumäki, R. J., Ruiz, M. C., Adie, J. M., & Terry, P. C. (2024). Towards sustainable mental health using the Finnish Mood Scale. Sustainability, 16(21), e9379. https://doi.org/10.3390/su16219379
Ruiz, M.C.; Robazza, C.; Tolvanen, A.; Hanin, J. (2019). The psychobiosocial states (PBS-S) scale European Journal of Psychological Assessment
Sairanen, E.; Lappalainen, P.; Hiltunen, A. (2018). Psychological inflexibility explains distress in parents whose children have chronic conditions. PloS one, 13, e0201155,
doi:ARTN e020115510.1371/journal.pone.0201155.
Terry, P.C.; Lane, A.M.; Fogarty, G.J. (2003). Construct validity of the Profile of Mood States— Adolescents for use with adults. Psychology of sport and exercise, 4, 125-139,
doi:https://doi.org/10.1016/S1469-0292(01)00035-8.
Terry, P.C.; Parsons-Smith, R.L. (2021).Mood profiling for sustainable mental health among athletes. Sustainability, 13, 6116.
Van de Velde, S., Bracke, P., & Levecque, K. (2010). Gender differences in depression in 23 European countries. Cross-national variation in the gender gap in depression. Social Science & Medicine, 71(2), 305-313. https://doi.org/10.1016/j.socscimed.2010.03.035
Pisteytyksen ohjeet:
24 kyselyn kohdasta muodostuu 6 alatekijää (vihaisuus, hämmentyneisyys, masentuneisuus, väsymys, jännitys. ja eloisuus), jotka sisältävät jokainen neljä kysymyskohtaa. Jokaisessa kysymyskohdassa on 5 vaihtoehtoa (Ei yhtään = 0 pistettä, Vähän = 1 piste, Jonkin verran = 2 pistettä, Melko paljon = 3 pistettä, Paljon. = 4 pistettä), joista maksimipistemäärä on 16 pistettä. Näiden neljän kysymyskohdan pisteet lasketaan yhteen seuraavalla tavalla:
Vihaisuus: ärsyyntynyt, katkera, vihainen, pahantuulinen (kysymyskohdat 7, 11, 19, 22)
Hämmentyneisyys: hämmentynyt, hämillään, sekava, epävarma (kysymyskohdat 3, 9, 17, 24)
Masentuneisuus: masentunut, alakuloinen, onneton, kurja (kysymyskohdat 5, 6, 12, 16)
Väsymys: puhki, uupunut, unelias, väsynyt (kysymyskohdat 4, 8, 10, 21)
Jännitys: panikoiva, ahdistunut, huolestunut, jännittynyt (kysymyskohdat 1, 13, 14, 18)
Elinvoimaisuus: Eloisa, energinen, aktiivinen, valpas (kysymyskohdat 2, 15, 20, 23)